Viime kauden TOP5 lempihevoset

 Olen erittäin helposti hevosiin ihastuvaa ihmistyyppiä ja siksi nykyinen työnkuva on minulle ehkä hieman hevosenhoitajan työtä parempi. Mitenköhän saisin asian muotoiltua niin ettei se kuulostaisi karulta, mutta olisi kuitenkin totuuden mukainen. Koska totuushan on se että täällä raviurheilu on bisnestä. Se tarkoittaa sitä että hevosten tulisi olla mahdollisimman nopeita, mahdollisimman pian ja tehdä mahdollisimman paljon rahaa nyt heti. Suurin osa ravihevosten omistajista ei ole hevosihmisiä, joten täällä on vähän sellainen "Jos sinä ei saa minun hevostani juoksemaan, joku toinen treenari kyllä saa"-asenne. Oman pomoni kohdalla olen huomannut että hän kyllä on hyvin hevosläheinen ja tarvittaessa jätetään esim 2 vuotiskausi kokonaan välistä, jos näyttää siltä että hevosen täytyy antaa kasvaa ja kehittyä.

Kuvassa Hey There Delilah (sisäradalla) ja minä The Papa Bearin kanssa ulkoradalla

Hevosista pidetään kyllä täydellisen hyvää huolta, mutta joskus minulla on sellainen olo että vain vahvat pärjäävät. Make it or break it. Itse tykästyn hevosiin aivan älyttömästi kun käsittelen niitä. Muistan vieläkin kun jouduin täällä luopumaan ensimmäisestä hoitohevosestani. Vaikka olin pitänyt siitä huolta ainoastaan muutaman viikon - ehkä kolmisen viikkoa - olin jo ehtinyt luomaan minun ja hevosen välille jonkinlaisen yhteyden ja kun hevonen myytiin tuli sellainen "pääsikö se nyt hyvään kotiin", "pidetäänkö siitä nyt hyvää huolta" - huoli. Kyyneleet oli kuitenkin pyyhittävä nopeasti, sillä kuten sanoin, täällä hevoset vaihtuvat tiuhaan.

Minun pomoni keskittyy pääasiassa nuoriin 2- ja 3-vuotiaisiin hevosiin ja meillä on iäkkäämpiä (yli 4-vuotiaita) vuodesta riippuen noin 20 hevosen pintaan. 2-vuotiaita on yleensä noin 50-70 kappaletta ja 3-vuotiaita 30-40 kappaletta. Joten kun hevoset täyttävät 3 vuotta, ne kilpailevat meillä vielä kilpailukauden, mutta yleensä sen jälkeen joko omistajat huutokauppaavat ne ja näin keräävät rahaa uusiin varsoihin tai jos kyseessä on hyväkin hevonen se voidaan pitää vielä useampia vuosia. Vanhimmat hevoset meillä on tällä hetkellä 7- ja 8- vuotiaita. 

Mutta niin itse asiaan. Vaikka minun nykyinen työkuvani ei olekaan enää hevosenhoitajana silti joskus joku hevonen sattuu osumaan kohdalle ja iskemään kavionjäljen sydämeen. Voidaan jossain vaiheessa palata ihan vuosia taaksepäin ja katsoa mitkä hevoset ovat näiden Amerikan vuosien aikana jääneet muistoihin, mutta tässä postauksessa haluaisin keskittyä hevosiin jotka olivat minulle erityisen tärkeitä viime vuonna. Yritin lähteä tälläisellä TOP5 tyylillä, mutta sanotaanko että minulla olisi paljon, paljon enemmän kuin viisi hevosta jotka haluaisin nostaa esille. Esimerkiksi minulla ei varmasti viime vuonna ollut omassa tallissani yhtäkään hevosta josta en todellisuudessa tykännyt - muutamia mitkä olivat ihan okei ei mitään lemppareita, mutta 80% hevosista olisi mainitsemisen arvoisia. Koitetaan nyt kuitenkin supistaa sen verran että saadaan vain viisi tärkeintä hevosta esille tässä postauksessa. Uskokaa, vaikka top1 oli helppo valinta, neljä muuta oli harkittava hyvinkin tarkkaan!

3v tamma Heaven (i. Father Patrick)


Niin, little piece of Heaven. Minun tallissani oli viime vuonna neljä 3-vuotiasta ja tähän top5 listalle niitä lopulta päätyi kaksi. Mietin pääni puhki kuka näistä uskomattomista hevosista olisi se kenet tälle listalle valitsisin ja lopulta tuntui että Heaven oli todellakin mainitsemisen arvoinen. Niin hassulta kun se ajatus tuntuukin, Heaven oli yksi niistä hevosista, joiden kanssa opin ajamaan. Itseasiassa vuonna 2019 Heaven oli yksi niistä hevosista jolla hiittasin ensimmäisen kerran auto-onnettomuuden jälkeen. 

Luonteeltaan tamma on hieman happama käsitellä, todella perus kiltti, mutta myös tavallaan sellainen.. perus hapan. Se siis ei tehnyt oikeastaan koskaan mitään pahaa, mutta joskus karsinan ovella se saattoi näyttää hieman hapanta naamaa. Ajaessa se oli hieman diesel-malli ja sen kanssa opinkin sen herättelyn salaisuuden. Kun tamma tuli takaisin lomalta vuoden 2020 alussa, sain heti kriittiset ohjeet ja tiedot mitkä olivat tamman suurimmat ongelmat kilpailukautena 2019. Yksi niistä oli, ettei se oikein yrittänyt, sillä ei ollut sellaista kilpailuhenkeä. Niinpä se oli yksi niistä asioista mitä tänä vuonna lähdettiin korjaamaan. Ja uskokaa pois, sainkin sen pian niin hyvään vireeseen, että ensimmäisissä koelähdöissä missä tamma oli, se oli niin tulinen, että kuski oli ihan yllättynyt ja kysyikin onko tämä edes sama hevonen!

Coronaviruksen takia kisakauden aloittaminen oli hieman myöhässä, mutta kun lopulta pääsimme starttaamaan teki Heaven heti hienon 2. sijan ja seuraavat 2 starttia oli myös hyvässä vireessä. Sen jälkeen tammaa alkoi vaivaamaan kiimat ja juoksu ei kulkenut sitten yhtään ja pian sen jälkeen tamma lähti Indianaan kilpailemaan. Mitään hirmuisen hyvää kautta tamma ei todellakaan tänä vuonna tehnyt, mutta omaan mieleeni se kuitenkin jäi hyvinkin persoonallisena hevosena. Statistiikka näytti tammalla 15: 2 - 2 - 1, rahaa se tienasi 25,050 dollaria ja ennätys oli tänä vuonna lukemissa 11,6.

2-vuotias tamma Hey There Delilah (i. Bar Hopping) ja 2-vuotias ruuna The Papa Bear (i. Swan For All)


Olkaa mulle kilttejä! Nää kaksi hevosta on niin tasaväkisiä, että mun on vaan pakko mainita tässä samassa ne molemmat. Tamma Hey There Delilah (vasemmalla) ja The Papa Bear (oikealla) molemmat löysivät jotenkin tiensä mun sydämeen. Vaikka molemmat näistä eivät olleet mun tallissa ja lähtivät aika pian Floridan jälkeen Indianaan, jostain syystä nämä jäivät mieleen aivan älyttömän hyvin.

Hey There Delilahista tuli minun hevonen sen jälkeen kun se joutui Floridassa pieneen kottikärryonnettomuuteen. Hoitaja siivosi tamman karsinaa sen ollessa karsinassa ketjuissa ja jostain syystä se kuopaisi koko kottikärryn sisälle karsinaan. Herkkänä tammana se totta kai otti siitä itseensä jotenkin sai kunnon vekit jalkoihin ja samalla takapolvet otti niin paljon osumaa että niitä täytyi alkaa kuntouttamaan. Ja kukapa muukaan siihen hommaan ryhtyi kun minä.. Otti se aikaa noin kuukauden verran ja monia kertoja meinasi lähteä tammalta jalka alta, mutta miten palkitsevaa se lopulta oli kun pääsin hiittaamaan sen kanssa. Pitkä työ palkittiin ja tamma näytti aina radalla superhyvältä! Ajettaessa tamma oli todella kuumuva, mutta herkkä. Yhtään ei saanut säätää ylimääräistä ja piti kokoajan olla hereillä. Mutta kun se luotti käteen, se kyllä antoi sitten kaikkensa! Tamma ei kilpaillut viime kaudella kuin ainoastaan 4 starttia, joista ensimmäisen se voitti. Ennätykseksi kirjattiin 11,7aly ja rahaa se näistä neljästä startistaan tienasi 14,800 dollaria.

The Papa Bearin kohdalla en osaa sanoa oikein mitään sen jälkeen kun lähdettiin Floridasta ja kilpailukausi alkoi. Joka tapauksessa ori (nykyään ruuna) sulatti minun sydämen heti kättelyssä. Jostain syystä sillä oli aivan valloittava persoona ja se aina sanoi minulle hyvää huomenta kun se näki minut käytävällä. Ajettaessa Papa Bear oli puolestaan vahva kuin mikä. Sellainen kunnon sotanorsu joka painoi ohjalle kun mikäkin hullu. Se oli tosi mukava ajettava kun ajettiin nopeampaa hiittiä, mutta jos meidän piti ajaa vain hidas hiitti... Kädet siinä vain kipeäksi tuli kun sitä yritti pidätellä. Mutta aivan uskomattoman hienon näköinen hevonen radalla kun sen menoa sai katsoa! En tosiaan tiedä mitä sille tapahtui sen jälkeen kun se lähti Indianaan, tiedän että se teki vain muutaman startin jonka jälkeen omsitajat päättivät antaa sen kasvaa ja kehittyä. The Papa Bear tulee takaisin Floridaan nyt tammikuun alussa, joten sitten taas päästään takaisin herran pariin toivon mukaan!

2-vuotias ori Carrythetorchman (i. American Ideal)


Nyt kun viimeiset 3 hevosta on olleet ravureita, otetaanpas nyt tälle listalle ensimmäinen peitsari! Ensinnäkin sanotaanko että minä ehdottomasti rakastan peitsareita! Ja vielä American Idealin jälkeläiset on yleensä olleet omaan mieleen (kuten myös Art Major ja Somebeachsomewhere) ja jostain syystä myös hieman tummemmat hevoset ovat aina olleet lähellä sydäntä. Mutta mikä teki Carrythetorchmanistä muita erityisemmän? En tiedä, en ole ihan vielä päässyt jyvälle siitä miksi juuri tämä kaksi vuotias peitsariori iski minuun kuin salama.

Floridassa kun alettiin näitä varsoja treenailemaan Carrythetorchman oli yksi niistä hevosista mitä minä treenasin kirjaimellisesti aina. Kunnes jostain syystä se alkoi laukkailemaan ja sen peitsi kirjaimellisesti katosi. Muutaman viikon hapuilun jälkeen tuntui että nyt sille oli syttynyt jokin uusi vaihde. Yhtäkkiä se olikin aivan älyttömän nopea ja sillä oli aivan uskomattoman hyvä asenne työntekoon. Se todellakin halusi voittaa ja se antoi kyllä kaikkensa ja vielä enemmän. Ajettaessa se osasi olla hieman liiankin kuuma. Sillä ei oikein välillä ollut jarruja ja joskus saatiin pelätä että se tukehduttaa itsensä kun se mennä painoi eikä halunnut yhtään hidastaa. Hölkätessä se tuppaili näkemään kaiken maailman mörköjä, mutta kun se pääsi lähtöauton taakse sitä ei mikään pysäyttänyt. Paitsi sen kavio-ongelmat..

Carrythetorchman oli kilpahevonen henkeen ja vereen. Kauden aikana se juoksi ainoastaan 8 starttia ja silti päätyi olemaan yksi minun parhaimmista 2-vuotiaista. Se missasi rahasijan ainoastaan kaksi kertaa. Kesken kauden sen kaviot alkoivat vaivaamaan sitä niin paljon että lähdön aikana olin ihan varma että se aikoo rikkoa laukalle. Silti se tuli maaliin asti ilman rikkoja, mutta ei se hyvältä todellakaan näyttänyt. Annettiin sille hieman aikaa ja hoidettiin se kuntoon ja taas mentiin. Koska taustalla oli kuitenkin hieman ongelmia, ei haluttu kuluttaa sitä liikaa tänä vuonna, vaan ikäluokka finaalien jälkeen annettiin sen jäädä ansaitulle lomalle. 8 startin statistiikka näytti 2 - 2 - 1 (1), ennätykseksi tälle vauhtihirmulle kirjattiin 10,2aly ja rahaa se tienasi 85,430 dollaria.  Ori tulee takaisin Floridaan nyt tammikuussa ja uskon vakaasti että se tulee olemaan ensi kautena yksi meidän parhaista, jos se nyt vaan on päässyt yli kavio-ongelmistaan.

2-vuotias ori Bacardi (i. Southwind Frank)


Bacardi.. Ehkä maailman kiltein ori jota olen koskaan käsitellyt. Ihan rehellisesti sanottuna ja yhtään kaunistelematta ori on aivan taatusti maailman kiltein. En koskaan ole sen kuullut sanovan edes pientä sanaa muille hevosille. Se käyttäytyy aina raveissa kuin se olisi kilpaillut vuosia. Se ei koskaan näytä vihaiselta tai ole muutenkaan inhottava - päinvastoin se on aivan uskomattoman ihana hevonen kaikin puolin! Jos olisin voinut toivoa jollekin minun hevoselleni parempaa tuuria tänä kautena, se olisi ehdottomasti ollut Bacardi.

Sen lisäksi että Bacardi on käsiteltäessä kuin ruuna, se on myös yksi miellyttävimmistä hevosista ajaa. Aivan älyttömän pehmeästi liikkuva, kevyt joskin joskus hieman vahva ori, jolla on aivan uskomattoman hieno asenne ja voitontahto. Bacardi oli toinen niistä hevosista joita ainoastaan minä hiittasin ja ajoin Floridassa, kunnes kerran pomo otti herran hiitille ja siinähän se sitten oli. Se tykkäsi herrasta niin paljon että ei sen jälkeen enää Senni päässyt hiittaamaan, vaan aina oli pomon nimi listassa. Eikä siinä, ymmärrän täysin, oli meinaan sen verran mukava ajettava ja niin hienolla asenteella varustettu ori. Itseasiassa ainut "riita" mitä minulla on pomoni kanssa ollut on ollut juuri Bacardiin liittyvä. Kun en suostunut siihen että joku muu (tuntematon) hoitaa sen raveissa vaan halusin itse mennä ja hoitaa sen koska sen omat hoitajat eivät pystyneet sen kanssa lähtemään. Sen jälkeen en missannut yksiäkään raveja, vaan olin siellä aina kun se juoksi kilpaa.

Kesken kisakauden ja juuri ennen isoimpia lähtöjä Bacardi sai kuitenkin tulehduksen etujalkaansa, jonka takia se joutui jäämään pois isommista lähdöistä. Rahasijan se missasi ainoastaan kerran kun ikäluokkasarjan finaalissa se teki yllättäen rikon. Startteja sille kertyi 7, joista 1 oli 1.sija, 1 2. sija ja 1 3.sija. Rahaa se tienasi 37,587 dollaria ja ennätykseksi kirjattiin tänä vuonna 12,2aly. Ikäluokkasarja finaalin jälkeen se teki vielä yhden startin mailin radalla, mutta sen jälkeen päätettiin että on parempi antaa orille aikaa kasvaa ja kehittyä, sillä kun herralla oli niin uskomaton asenne työtekoon me ei haluttu pilata sitä kilpailuttamalla sitä vähän "puolikuntoisena". Niinpä Bacardi jäi lomalle ja tulee palaamaan Floridaan nyt tammikuun alussa.

3-vuotias ruuna Genius Man (i. Art Major)



Genius Man. En edes tiedä mistä aloittaisin. Jotkut hevoset vaan ovat juuri niitä mitä ei varmasti unohda koskaan ja tiedän että Genius Man on yksi niistä. Genius Man oli minun hevonen jo kaksi vuotiaana, mutta ensimmäisen kokonaisen kauden vietin vasta kuin se oli kolme. Pakko sanoa heti näin alkuun että se on aivan u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-n näköinen kun se menee radalla. Ehkä minä olin vain onnekas saadessani sen talliini, mutta haluan uskoa että kohtalo toi meidät yhteen. Toivon todellakin että jonain vuonna saisin sen vielä ostettua itselleni.

Luonteeltaan GM ei ole ihan nimensä veroinen nero, mutta aivan ihana hoidettava joka tapauksessa. Ja ajettaessa.. Voiko täydellisempää hevosta ollakkaan! Herkkä, sopivasti ohjalla ja menee omalla moottorilla! Liikkuu kevyesti kuin gaselli ja näyttää kokoajan huippumallilta. Uskomaton hevonen kaikin puolin. Genius Man päätyikin olemaan ehdottomasti minun vuoden paras hevonen ja tässä kaudessa olikin paljon niin ilon kuin surun kyyneliä. Muistan varmaan ikuisesti ne hetket kun sydän meinasi aina pysähtyä kun se lähti starttiin ja kun me vihdoin voitettiin yksi ikäluokkalähtö... Ikuisesta kakkosesta tuli vihdoin voittaja.. Se starttasi tänä vuonna myös yhdessä arvostetuimmassa peitsarilähdössä ja oli ikäluokkafinaaleissa kolmas. 

Kuitenkin, Genius Man kääntyy nyt 4-vuotiaaksi ja se myytiin samoihin aikoihin kun itse muutin takaisin Floridaan. Katsoin huutokauppaa ja sydämessäni vaan toivoin että se pääsee hyvään kotiin. Se on nyt uudessa kodissaan juossut 3 kertaa kilpaa ollen kaikkina kertoina toinen. Kyllä se voitto sieltä vielä tulee! Kokonaisuudessaan Genius teki tänä vuonna 17 starttia missaten ainoastaan muutaman rahasijan. Rahaa kassaan Geniuksen kanssa kerääntyi 145,266 dollaria ja ennätys kirjattiin lukemiin 07,9. Geniusta jään kyllä kaipaamaan aivan uskomattomasti ja toivon mukaan vielä joskus pääsen sen uudestaan näkemään.

Genius Man tulee aina olemaan lähellä minun sydäntäni 

Toivottavasti piditte myös tästä postauksesta! Kuka näistä oli teidän suosikkinne? Entä onko jotain mitä haluaisitte ehdottomasti lukea? Kertokaa ja kommunikoikaa ihmeessä kanssani niin osaan kertoa ja kirjoittaa monipuolisemmin :)

Kommentit

  1. Millä tavalla reenasit Heavenia,että sait sen kilpapään taas syttymään 🙂?
    Niin hienoilta kuulostaa kaikki varsat,etten osaa kyl valita suosikkia 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa sen motivoiminen ei ollut kovin vaikeaa! Aina kun ajettiin kimpassa muiden kanssa, vaikka oltaisiin vaan menty hidas maili, aina kun ohitti muita niin piti lähteä takaa kuin raketti. Eli valmisteli siellä selässä sen hyvin, otti hyvän tuntuman, hieman napsautti raipalla hännän tyveen (semmonen, heii, nyt mennään) ja kun se tuli vahvemmin ohjalle niin sitten mentiin reippaasti aina kärkeen. Ei siihen montaa kertaa tarvittu kun sen itseluottamus kasvoi ja se alkoi ite vastaamaan jos joku tuli rinnalle. Aluksi toki se otti sen että hiiteillä piti antaa sen "voittaa". Semmosta perus itseluottamuksen kasvattamista :)

      Poista
    2. Okei,tuota varmasti joskus tarvii itekki kokeilla omille hevosille.Kiitos jälleen vastauksesta 😍.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hei, minun nimeni on Senni

Hyvää uutta vuotta kaikille!